Tuula tunkin varressa: Tämä on yllättävän kevyttä.
Mutta soutujumpan voin ehkä tänään jättää väliin!
Mutta soutujumpan voin ehkä tänään jättää väliin!
Pullotunkit ovat valmiina pystyhirsien eli pännärien alla torpan sisä- ja ulkopuolella. Isoimmat tunkit kantavat 20 000 kilon painon, mutta niitä on yllättävän kevyt käsitellä.
Talkoolaiset tarttuvat vipuihin ja torppa kohoaa - sentti sentiltä, hiljaa. Vanhat hirret eivät päästä ääntäkään vaan nousevat hitaasti ja arvokkaasti ylös maasta, kohti entisiä sijojaan. Vinoon painunut rakennus korjaa ryhtiään silmissä.
Yhtäkkiä kuuluu natinaa, narinaa ja sitten perinnerakentajamestari Juhan huuto: "Hei! Nyt pidätte tauon! Täällä hajoaa kuistin ikkunat jos vielä nostatte."
Ikkunat irroitetaan pokineen. Saman tien säädetään hieman yhden tunkin asentoa. Rupatellaan. Ja taas nostetaan. Päivä pilkistää jo alimman hirren raosta, siihen nuijitaan puukiila tukemaan torpan uutta asentoa.
Länsipääty on painunut 32 senttiä, mutta tunkin voimalla nurkka nousee ylös. Juha kiskoo moottorisahan käyntiin ja katkaisee tuvan alimman hirren. Aukkoon asetetaan lisää tukipuuta ja laho, märkä hirsi kannetaan ulos. Siitä ei ole enää juuri muuhun kuin maanparannusaineeksi, mutta laho puu onkin parasta katetta puutarhan vadelmille, jotka antoivat tänä kesänä mehevän sadon.
Torppa todellakin nousee. Se saadaan kuntoon!
Hirsiseinää nostetaan samanaikaisesti sisä- ja ulkopuolelta.
Sakari säätää tunkkia tuvan pitkällä seinällä.
Alimmat hirret lähtevät uuteen tehtäväänsä, puutarhan lannoitteeksi.
