Kukkein kesä, mihin se kiirehtii?

Pionit, valamonruusut, kurjenmiekat ja harjaneilikat ovat kukkineet ja lakastuneet torpan kesässä. Nyt parhaimmillaan ovat keltaisina loistavat aurinkonauhukset, ihana, valkoisena ryöppyävä töyhtöangervo ja punainen, perinnekasveista ehkä perinteisin, palava rakkaus, joka nousi siemenpankista tänä keväänä.

Helena kitkee ja kerää puutarhamaahan
hautautuneet lasin ja posliinin
sirpaleet parempaan talteen.

Puutarhassa on ahkeroitu kitkemällä nokkosta, rohtoraunioyrttejä ja vuohenputkia kukkapenkistä ja hyötytarhasta. Kalkkiakin on levitelty, sillä havupuut happamoittavat maata ja se haittaa perennoiden ravinteiden saantia ja kasvua.

Torpan rakentajat ovat korjanneet katon vuotavia kohtia. Tänään saatiin Hagströmin metallipajalta uudet piipunpellit, joilla piipun tyven vuotokohdatkin saadaan lopullisesti korjattua.

Tämä ei ole nokipoika vaan Tepa, joka
kiinnitti uudet piipunpellit
paikoilleen.

Eräänä keskikesän päivänä torpalta kuului tömähdys. Yksi kattoparruista väsyi ja romahti alas lattialle. Onneksi kukaan ei juuri sillä hetkellä ollut alla. Vanha rakennus elää kuitenkin omaa elämäänsä, erityisesti korjaustöiden aikana, ja melkein mitä tahansa voi aina sattua. Varovaisuutta tarvitaan siis talkootöissäkin.

Kalle-kissa seuraa töiden sujumista.

Heinäkuun lopulla torppa hiljenee seuraamaan Tarvasjoen kylän 700-vuotisjuhlaa. Torpan arvellaan jo nähneen 150 kesää, niiden juhlia ja arkia. Tämä kesä on kulunut nopeasti, kuten kukkein aika aina. Mutta vielä ehtii torpalla tapahtua ennen syksyä - pian piha kukkii elokuun kypsissä väreissä, leimujen, kallionauhusten ja hortensioiden myötä.