Kurkistetaanpas, mitä täällä tapahtuu. |
Torpan ikkunasta kajastaa valo pimeään tammikuuhun, sateiselle Vanhalle Hämeentielle. Jos ikkunasta uskaltautuu kurkistamaan sisään, näkee että sisätyöt ovat tuvan puolella vauhdissa. Sisällekin voi pistäytyä, mutta pimeällä pihalla on parasta varoa kompastumasta vanhoihin rappukiviin.
- Semmoista se on täällä yövuorossa, Esko nauraa.
Esko suhauttaa paneelin sopivaksi. |
Kello on tosissaan vasta vähän yli kuuden illalla, mutta lumettomassa maisemassa se on melkein sama kuin yö. Pimeyskään ei puuseppiä, Esko ja Tepaa häiritse, sillä uutta ilmestyy taas vauhdilla. Vintin portaat on koteloitu omaan komeroonsa, tuvan ja eteisen väliin on noussut uusi seinä, tuvan seinät on levytetty ja paneloitu puoliväliin saakka. Paneelin yläpuolelle laitetaan tapetti.
Pistää se puusepänkin irvistämään, mutta seinää syntyy. |
Kuistin vanhat ikkunatkin ovat palanneet takaisin Tepan huollosta, ja niitä nakutellaan pikkuhiljaa takaisin paikoilleen.
Ei sormenjälkiä kittiin! Tepa komentaa. |
Vuosi sitten näkymä oli aivan erilainen, kun mustien hirsiseinien alta puhalsi tuuli, torpasta puuttui lattia ja sisällä oli yhtä kylmää kuin ulkona. Nyt ei ensinäkemältä huomaa, mitä täältä enää puuttuu. Jotakin sentään. Laitetaanko tuvan sisäkattoon pahvia vai jaksetaanko vanha maali raaputtaa kokonaan pois ja jättää katon vanha puupinta näkyviin? Sekin todennäköisesti ratkaistaan pian.
Vanha ikkuna uuteen kuistiin. Laitetaan ensimmäinen tänne tien puolelle. Kylälläkin nähdään, että on täällä jotakin saatu aikaiseksi, Tepa tuumaa. |
Puuseppää aina tarvitaan ...... <3
VastaaPoistaNiin juuri. Joskus jopa kahta!
Poista